Tuoreempia kuulumisia: Olen vihdoinki päässy muuttamaan uudelle paikkakunnalle ja ihan hyvin on lähteny sujumaan, siis miettien esim. päihteitten kannalta, toivottavasti sienet,ryynit ja pore on nyt historiaa ja kuuluu niihin sekaviin aikoihin jollon en tajunnu että elässä on paljon parempiaki ihmisiä joitten tyylillä elellä.

Holia on menny nykyään lähinnä viikonloppusin ja sillonki maltillisesti, möyhyä ei oo tullu poltettua vielä mutta kauhiat kitkut on kyllä kiitos kyllä! :/ Hassupössyt ei olis pahitteeksi kaiken tän ressin ja kärtyämisen keskellä :D En sitten tiiä miten oon ilman sitä jaksanu oleilla, kuitenki se on joka tai ainaki joka toinen päivä mielessä..ehkä sen käytön rajottamiseen liittyy nykynen elinympäristöni, eli kämppis joka ei hyväksyä tuommosia hommia laisinkaan ja sitten myös se että ei oo niin tuttuja ihmisiä jotka polttas näillä kulmilla, mutta jos joku tulis sanomaan että väsätäänköö paukut niin en välttämättä ihan heti ois kieltäytymässä :D Ku kuitenki kyseinen yrtti lievittää aavekipuja niin makiasti, rentouttaa ja saattaapa vain vähän hihityttääkki :] Menkkojen aikaan sitä toivoo eniten että ois ees pikku nippi ettei tarvis mennä itkusilmillä nukkuun ko vattaan sattuu niin saatanasti, toki siihenki on omat lääkkeensä apteekista hankittavissa niinku buranat ym, mutta onko nekään niin hintansa väärtejä ko ajattelee että ehkä hiukan helpottaa kipuihin toisin kun taas getolalla saat kivut pois+hyvän ja ressittömän mielen? ;) Edorfiinithän on hyväksi ihmiselle!:b

Seki on tullu huomattua että nykyään en tutustu ihmisiin enään niin helposti kun ennen, edellisellä paikkakunnalla entinen naapurini tuli aika tutuksi ko päihteitten merkeissä tavattiin ja alettiin sitte trippaileen sienillä ja ryyneillä ja holilla tietenki kans, siitäki sitte oli omat seurauksensa joita en välttämättä halua enää niinkään muistella :/ ja muutenki koko kesä ko. paikkakunnalla ei ollu kovinkaan kehuttava, rämäpäänä viinanvoimalla kikkailin menemään, välillä katkolle sitten taas juhulintaa ja jätkiä tieten siinä välissä..sitte tuli psykiatrisille klinikalle lähtö avo-osastolle onneksi kuiten..noh vkl lomat vein viinaa ja olin väkivaltanen lähinnä itteäni kohtaan, sitte kuiten ku uskalluin astella ko.klinikalta pois (2kkn sielä olon jälkeen) meni vähän paremmin mutta oli se silti aika sekoilua.

No nyt onneksi uus asuinpaikka ja uuet kuijjeet. Mut ei vaan nappaa tutustua täälä päin kehenkään..saattaa titeten olla että ehkä se johtuu näistä pääkopan tapahtumista :/ En oo syöny psyyke+mielelala-lääkkeitä about vähän yli kuukauteen enkä oo psykologille päässy jutteleen niin vähän on sitte ollu mieli aika mukkelis makkelis, depressisä vaiheita on ollu aika paljon, ne tulee silloin tällöin en vaan jaksa puhua kellekkään ja haluan vain olla olemattomana mutta maanisia ei niinkään ole ollu.

Myönnettäköön että otin 25mg ketipinorin (oikeasti menis 200mg/yö) tällä viikolla että saisin unirytmin kohilleen, mutta se nukutti vaan jtn 6h ja sen jälkeen tuli kovat mässyt,kauhia tuskanhiki ja perkeleen kärtynen olo ja se jatku monta päivää :/

Mieliala on välissä myös kovilla ko ei oo saanu tarvittavia tabuja moneen aikaan..tosin en vielä kuitenkaan psykoosiin ole (tietääksen ainakaan ;) ) vaipunu vaikken iltalääkkeitä oo ottanukkaan, mutta ei tämä olo silti kovin miellyttävä ole.

Kaikenlisäksi ressi repii raha-asioitten takia ja sitten kurssin jonka alotin tänään josta en ole juurikaan mielissäni koska en koe että mulla on voimavaroja tarpeeksi sen suhteen, koska tällä hetkellä päässä pyörii niiin paljon muitaki asioita ko joku hiton koulutus.

Joskus tullee mieleen halu takasin osastolle, sielä oli kuitenki ihmisiä jotka ymmärsi, niille pysty puhumaan ja ne autto kaikessa mahollisessa, lisäksi sielä oli vertaistukea joka on tosi isojuttu, ryhmähenki oli ihan loistava :)

Mietiskelin jos saisin lähetteen taideterapiaan, se oli jotain aivan kertakaikkisen mahtavaa puuhaa :) Mutta pitäs eka vain soittaa edes paikkakuntaki mielenterv.toimistoon ja alkaa taas käymään avohoidossa...pelottaa soittaa, ois paljon helmpopaa pistää sähköpostiva.. Noh toivottavasti mie joku päivä uskallan soittaa, parempihan se ois niin sais mielenki paremmalle puolen :)

Tämmöstä tällä kertaa, tulipahan muisteltua ja kertoiltua mielessä olevia asioita aika pitkälti, tosin aika sekavin sana kääntein. Kiitoksia kuiten sulle joka jaksoit lukea tän jutun ja laitahan kommenttia tulemaan keskustelu aihe vapaa :)

Tuli sitten rapiat 5 tuntia nukuttua viimeyönä..mielessä poltteli viina..oivoi, jos tänään rahat kasais jostain ja hukuttautuis humalaan.

"Ehkä mun pitäisi kertoa,
mitä pääni sisällä mahtaa liikkua,
mutta ei kukaan kai voisi silloinkaan tajuta,
mikä saa minut tekemään tällaisia siirtoja.
Toiveet paremmasta kohtelusta,
että saan arvostusta,
mutta nähtävästi se ei ole ansaittua.
En ole enää sama ihminen kuin ennen,
olen muuttunut, tiedostan sen,
elän elämääni selitellen,
muita syyllistäen,
vaikka olen kai itse kaikkeen syyllinen"

Se mikä on tapahtunut - on tapahtunut, se mikä on tapahtuakseen tapahtuu, se mitä on tehnyt - on tehnyt, eikä sitä voi aina muuttaa.. silti viime yönäkin kävi asioita läpi joista on jäänyt syyllinen olo, mutta ei niitä voi enää muuttaa silti pääkoppa niissä syyllisissä syövereissä viihtyy :/

Ärsyttää niin suunnattomasti ku itekkä kauhiat viekkarit ja ihan kelle vain soitan niin kaikki on ottamassa alkomahoolia :( Välillä tuntuu niin pahalta olla täälä, mutta toistaiseksi ainaki pysyny kasassa. Pittääpi ootella ja katsella mitä se huominen tuo tullessaan..

On se vain erikoista miten asiat voi muuttua niin hetkessä, maananataina olin vielä raskaana mutta en enään. Toista kertaa elässäni olen raskaana ja myös tälläkin kertaa otan lapsen pois, en tahdo sen syntyvän elämääni, koska koen että minusta ei ole äidiksi tällä hetkellä sillä en osaa pitää edes huolta itsestäni.

Toisinaan sitä tulee mietittyä miten asiat oliski jos jotain ois jättäny tekemättä, valinnu ihan toisin.

Aika paljon erilaisia asioita tullu koetta lähiakoina ettei tiedä miten tulisi tulevaisuudessa menetellä. Olen ensi kuussa muuttamassa uuteen kaupunkiin jossa minulla on mahdollista alottaa kaikki alusta, jättää kaikki vanha mitä tässä tämän hetkisessä pikkukylässä on tähän asti tapahtunu.

Asiassa tietenki asiat on hyvä ja huonot puolensa, mutta mietin silti mitä tapahtuisi jos tekisit asioita toisin miten aion ne toteuttaa.. mitä jos kysyisin että tuleeko sillä ihmisellä ikävä minua josta olisi tullut isä jos olisin hoitanut asiat toisin? En osaa kuvitella itseäni äitinä näin nuorena, koska itselläni on todella ailahtelevainen luonne enkä itsekkään aina pysy perässä miten kaiken pitäisi mennä.

Toisaalta olen innoissani että pääsen vaihtamaan maisemaa, ehkä tämä vihdoinki on se uusi alku missä kaiken voi suorittaa hiukan paremmin :)

Ja toki muistoja on monenlaisia, hyviä ja huonoja..

Vierailin hyvän ystäväni luona muutama viikko takapäin, hän totesi "Ne jotka tappaa ittensä on raukkoja ja joutuu Helevettin"

Siinä sitten mietin että mutta minkäs sille voi jos ei vaan haluaa enään elää niin pakko se on ittensä henki riistää koska ei enää koe täällä olevansa tarpeen, sen vuoksi kai sitte on kärsittävä Helvetti.

Usein tuon tunteen ollessa pinnalla itsemurhaa olen yrittänyt monet kerrat, tällä hetkellä tosin ihan vakaana ollaan ja toivottavasti pitkään jaksan myös olla.

Olen joulukuussa muuttamassa ystäväni kanssa uuteen kaupunkiin ja toivoin sydämeni pohjasta ettei kummallekkaan meistä tulisi tarvetta riistää itseltä henkeä.

Tämmönen synkistely tällä kertaa, tässä ootellaan että asiat alkaa sujumaan että pääsee muuttamaan ja uudet kuviot elämässä, kirjoittelen kuulumisia pian että miten saan asiat rullaamaan :p