jo syntyessä kohtalo keinuttaa kehtoo,
onko tää sattumaa, näinkö kohtalo tahtoo,
elämän kasikirjoitus jo valmiiksi kirjotettu?
kuka auttaa ku ei oo kenelle kelle kertoo
en jaksa enää ketään nähdä on ikunassain verhot
sydäntä raastaa ja haavat pahenee
jatkuuko tää elämäni näin edelleen
samaa tuttua rataa taas alan kai kiertää
vaikken sitä elämäntapaa haluais ees sietää
*Otan vielä yhen vaikkei mieli tee,
mut sen jälkeen varmaan oloki jo paranee*
mitä teen se on mun oma ratkasuni
eli juon taas kunnes menetän taas tajuni
 
haavet murskaantui
just ne josta paljon voimaa sain
vaik' kaikki ei mee niinku haaveilee
toivon ett asiat ois paremmin päin
ei ollenkaa erillainen vaan samanarvoinen kuin muutkin
silti joka päivä taistelu vain yksittäinen joka vie voimat loputkin
joku onnistuu kun taas joku menettää,
jotkut yrittää ymmärtää ja jotkut selkänsä kääntää
en uskoa meinannu että tää ois tässä
näin helposti päätettävissä
noin helposti pystyt päästään irti
etkä voinu ees sanoo päin kasvoja silti
ei jaksa tukiverkostoon enää vaivata
koska kuitenki aina humalassa alan niille raivota

ymmärrän ettei ihmiset jaksa enää luottaa
niin monta pettymystä oon niille jo ehtiny tuottaa
saatampa vain tästä riipasta ja selkeyden jättää
tai sitte oon koskematta koko häppää
tää kertoo pitkälti omasta elämästäni
onko enää millään välii
kun tulevaisuuden suunnitelmat kusi taas käsiin
tiedän kyllä itse omat asiani olen sotkenu
vatvottuanne niitä ne on pahentunu
vaikea kulkea pää pystyssä ku kulkee elämän myrkyssä
kai tää joskus loppuu jos ei lopu niin sitte vaan jatkuu
tän jälkeen enää jaksa en kellekkään olla tilivelvollinen
tein kaikkeni - sanoin parhaani, aina oon ollu epäkelvollinen.
aina ihmiset muistelee negatiivistä settiä,
positiivisia tekojani ne ei ees jaksa muistelehtia.
-teksti on ihan omasta päästä kehitelty ja runon muotoon lykätty-
©magiga